tiistai 4. marraskuuta 2014

Arkimeikkini

Mitä meikkaamiseen tulee, oon todella yksinkertanen. Oon uskollinen Lumenen kulmakynälle ja Lorealin meikkivoiteelle, enkä tuhlaa isoja summia kosmetiikkaan. Oon oikeestaan aika pihi. Miksi maksaa maltaita, kun ookoon näkönen feissi syntyy perusmeikeillä. Mun ainoa heikkous on Joe Blascon meikkivoide, jonka saatan ostaa sillon tällön jos raaskin. Noin 50e meikkivoiteesta on kuitenkin aika suolanen hinta. Nyt oon myös rakastunut Make Up Storen huulipuniin. Niissä on hyvä pigmentti ja kestävyys.


tedbaker


ihoon

Kaks luottoa. Lorealin True Match -meikkivoide ja Lumenen peitepuikko.

Alotan aamuni joka päivä kasvojen rasvaamisella. Mun kasvojen iho kuivuu helposti varsinkin talvisin ja meikistä tulee epätasainen, jos en rasvaa kunnolla. Hetken kuivahtamisen jälkeen aloitan meikin väsäämisen peitepuikolla. Mulla on todella ohuet silmäluomet ja niissä näkyy selkeästi ohuet liilat pintaverisuonet ilman meikkiä. Mulla on oikeassa silmäluomessa myös syntymämerkki, pieni liila, vähän mustelman näköinen jälki. Huonosti nukutut yöt näkyy myös silmien alla. Ei onneksi silmäpusseina, mutta liiloina jälkinä, kyllä te tiedätte. Mun herkkä iho saattaa myös punoittaa nenästä ja poskipäistä, joten käytän peitepuikkoa aika reilusti. En tuputtele sitä sormenpäillä, vaan piirrän ihan reippaasti paksut viivat silmäluomille ja myös silmien alle. Toivon että osaisin selittää ymmärrettävästi, mutta piirrän ikään kuin pienet väärinpäin seisovat kolmiot silmien alta poskille asti. Oon nimittäin huomannut että jos laitan ainoastaan silmien alle peitepuikkoa, se saattaa loistaa muun meikin alta ikävästi ja sehän vain korostaa liiloja silmänalusia. Niinpä piirrän kärjellään seisovat kolmiot naamalle ja häivytän sormin. Sen jälkeen levitän meikkivoiteen. Tämänkin teen sormin, enkä oo enää pitkään aikaan käyttänyt sientä. Levittämisen jälkeen kiinnitän meikkivoiteen puuterilla.

puuteri

Mun aurinkopuuterille on käynyt aika ikävästi. Se on palasina ja tunnistamaton, joten jätin kuvat ottamatta. Joka tapauksessa se ei oo aivan mattapuuteri, vaan se kimaltelee auringonvalossa. Laitan sitä ihan koko naamalle ja sen jälkeen lisään yhden puuterikerroksen vielä päälle, ettei naamasta tuu liian ruskea.

eka
Tadaa. Kia pohjameikillä.

Seuraava askel on vaalea helmiäisluomiväri, jota laitan kulmakarvojen alkuun asti, liikkuvan luomen yli. Piirrän myös kulmakarvat samaan syssyyn ja lisään ehkä ruskeaa luomiväriä. Otin kuvat ainoastaan Gina Tricotin luomiväreistä, koska ne oli ainoat kuvauskelpoiset. Mulla on peilikaapissa pari luomiväriä taas kerran ihan palasina eikä mulla oo muistikuvaa mistä oon ne hankkinut. Olisko nekin Lorealin..

silmiin

Lumenen kulmakynää en vaihda. Enkä tätä ripsaria. Tulkoot vaikka mitä mangaripsareita joustavalla superhypertuplaharjalla, mutta mä pysyn tässä. En tykkää ripsareista, joissa on muoviset, pienet harjat. Tuuheeta sen olla pitää!


ekaa
Pohjameikin jälkeenkin mun oikeessa luomessa on havaittavissa söpö syntymämerkki.

2
Mutta kiitos lempiluomiväreille, sitä ei enää näy! Tässä kuvassa valmis ihomeikki ja luomivärit. Ripset koskemattomat. Pahoittelen kuvissa näkyvää epätasaisesti levittynyttä itseruskettavaa ja amisviiksiä.

meikkejä

huulet
Kaks lempparihuulipunaa. Lumenen natural coden nudehuulipuna sävyä 3 ja Make Up Storen uusi rakkaus. Näitä en vaihda!

4
Valmista!

Toi kuva huvittaa mua paitsi ilmeen takia myös siksi, että tietty oon kihartanut hiukset ja laittanut helmet kaulaan, mutten kuitenkaan oo voinut nyppiä kulmakarvoja. Pahoittelut! Tää on kuitenkin ihan hyvä esimerkki mun arkisesta silmämeikistä. En siis käytä rajauskyniä tai eyelineriä. Tietty ihan eri juttu baariin mennessä, silloin nimittäin laitan tekoripset, mustaa luomiväriä, rajauskynää ja poskipunaa. 

ero

Siis te ette usko kuinka monta tuntia mä oon yhteensä käyttänyt tähän postaukseen. Kuvat, meikkaus, kuvien lataus, muokkaus, taas lataus, kirjoittaminen ja kuvien lisäys. Ihan pakko taas nostaa hattua kaikille, jotka jaksaa tehdä tätä päivittäin. Kevyesti voisin heittää, että oon käyttänyt tähän yhteensä neljä tuntia. Hullua.

Mä en tiedä miksi tein meikkipostauksen, joka vois mun näkökulmasta olla vielä paljon laajempi ja tarkempi tästä säälittävästä tyngästä. Toivottavasti tykkäätte kuitenkin, kun kirjotin taas. Mulle ainakin tuli hyvä mieli. Jotain tekemistä kun toi mun mies ramppaa töissä, salilla, fudiksessa ja säbässä. Kuulostanpa no life -ihmiseltä. 

xoxo Kia

torstai 23. lokakuuta 2014

Hifistelyä ja tukkajuttua

Kiva vapaapäivä. Nukuin murun vieressä yhteen asti ja tein sen jälkeen kunnon runsaan aamupalan meille, erityisesti tota yhtä ajatellen, joka oli koko yön raatanut Kampin parkkihallissa. Päivä onkin menny aika rennosti, mitä nyt käytiin vähän kaupoilla ja kävelyllä. Saa nähdä miten tulee uni tänään, kun on viime yönä tuhissut peiton alla melkeen 12 tuntia. Huomenna pitäis joka tapauksessa nousta jo varttia yli kuus töihin. Se ois vähän niin kuin läpystä vaihto, S tulee nimittäin kotiin just ennen kun lähden töihin.

bloodorange

omnom

Hifistely-naposteltavaa :-D

Mulla on tällä hetkellä ihan hullu tukkakriisi. Onneks apu on lähellä, nimittäin ihana Cami opiskelee tällä hetkellä parturi-kampaajaksi, ja ens kuussa munkin tukka saa vihdoin kauan kaivattua apua! Mun tukka meni kesän aikana ihan hirveeseen kuosiin, liila väri kului pois ja latvat kuivu kokoon. 

hair

punkkunen

En tykkää enää yhtään ruskeesta tukasta. Jäin niin koukkuun noihin kirkkaisiin väreihin, ja mun on saatava toi ihanan liila tukka takasin! Olis myös kauheen kiva jos pituus säilyis, mut ei tätä kuivunutta heinää voi enää mikään pelastaa.

Kello on näköjään ihan liikaa, mun pitäis olla jo sängyssä. Hyvät yöt <3

xxx Kia


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ujo moi

Selasin päivällä tätä blogia läpi ja melkein koko sen ajan hymyilin. Tuli mieleen muistoja, täähän on kuin julkinen päiväkirja. Törmäsin myös siivotessani vahingossa kameraan ja selasin sinne jääneitä kuvia. Tuli mieli avata läppäri ja tehdä sillä tällä kertaa muutakin kuin maksaa laskuja. Nimittäin kirjoittaa tänne :)

En tienny yhtään mitä tänne pitäis sanoa taas liian pitkään kestäneen tauon jälkeen. Niinpä räpsin parit kuvat ja päätin normaalin kysymyspostauksen sijaan keksiä itse kysymykset itselleni. Vähän niin kuin esittäisin lukijoitani, jotka on tosin kaikonneet ajat sitten mun hurjan aktiivisuuden takia :-D

hihii


1. Mihin se sun comeback jäi?
- Se vaan jäi. Sillon kun jostain tykkäämästään asiasta tulee pakkopullaa, niin sillon täytyy pitää taukoa tai lopettaa. Sama tosin ei päde nykyiseen duunipaikkaani..

2. Onko tää nyt sun comeback vol. 10309?
- En tiedä. En uskalla enää luvata mitään :-D


ewewwe

3. Mitä kuuluu noin niinku yleisesti?
- Ihan ookoota, mitä nyt Nummela hajottaa mun päätä päivä päivältä enemmän XD Odotan jo innolla sitä, että pääsen muuttamaan kamoja jonnekin vähän pidemmälle. Ja kaipaan opiskelua! Muistiinpanoja, uusia kyniä ja vihkoja, kirjoittamista, eteenpäin pääsemistä.

4. Tulevaisuuden suunnitelmat?
- Ehdottomasti opiskelu.

1

5. Asutko yksin?
- Rakas mieheni Santeri on aivan pian virallisesti kirjoilla tässä kopperoisessa <3

6. Mitä teet juuri nyt?
- Juon lasillista punaviiniä ja katon Big Brotheria. S lähti yöduuniin ja mulla on tää ja huominen vapaata!

7. Minkälainen sun uusi kämppä on?
- Söpö yksiö isolla parvekkeella. Tyttömäinenhän tämä on glitterityynyineen ja pinkkeine orkideoineen. 

kotonen

koti

Piti keksiä kymmenen kysymystä, mutta ei irtoo ollenkaan. Olisko teillä pitkän ajan jälkeen jotain kysyttävää huipulla lopettaneelta ex-bloggarilta (he..hehe)? 

Hyvää yötä,

xoxo Kia

ps. Mulla on täällä tosi tunnelmallista!


kotinen

homee


sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

PARTY ALL NIGHT LONG

...Heh huijasin. Mulla on poskiontelontulehdus ja saikutin tän päivän. Harvinaisen paska päivä saikuttaa, koska on kuitenkin lauantai ja oon just vetänyt 9/9 duuniputken kunnialla läpi. Oli tarkoitus viettää hauska viikonloppu, viimestä viikkoa nollaten. Mutta tässä sitä ollaan. Olo on onneksi sata kertaa parempi kun eilen ja tänä aamuna, nyt saan sentään henkeä eikä tarvitse koko ajan olla tunkemassa paperituppoja nenään. Oikeesti, tungin paperia jumalauta nenään koska se helpotti mun oloa. Aamulla vietin kolmisen tuntia päivystyksessä, mutta en onneks turhan takia, koska nyt on antibiootit, ventolinet, särkylääkkeet ja nenäsumutteet kainalossa kuumemittaria unohtamatta. Nyt kun jälkeenpäin miettii, voin taas miettiä mikä älynväläys oli rynnätä torstaina puolikuntoisena baariin. "Kyllä mulla on ihan hyvä olo, voin laittaa ohuen nahkatakin päälle, vetää neljä röökiä putkeen pihalla toppi päällä ja hyppiä tanssilattialla tasajalkaa, enpä usko että aamulla on yhtään sen hullumpi olo!"

fiiliksis

Mun piti itseasiassa tulla kertomaan tänne mun ajatuksia bilettämisestä sairaskertomuksen sijaan, mutta ylläri sinäänsä että mun ajatukset joutuu hakoteille. Joka tapauksessa. Mä oon aika kova juhlimaan ja ihmiset tietää sen. Mun mielestä on kivaa laittaa tekoripset, valita kaapista baarivaatteet (no hitto oon kuluttanut loppuun mun kaikki baarivaatteet ja nykyään lainaan kaverilta tai käytän vanhoja riepuja), juoda valkkaria ja kikatella kivassa tyttöporukassa. On ihanaa törmätä vanhoihin tuttuihin, tanssia hiprakassa ja kipitellä loppujen lopuksi kotiin tai jatkoille korkkarit kainalossa, koska ne hiertää jo monen tunnin jälkeen. Oon kuitenkin huomannut, että mun juhliminen ei oo lähiaikoina ollut pelkkää harmitonta huvittelua. Oon mennyt baariin vaikka tiedän siellä olevan ihmisiä, jotka saa mun mielen huonoksi. Oon mennyt baariin, vaikka väsymys on painanut päälle pitkän aamuvuoron jälkeen. Ja oon mennyt baariin, vaikka oon ollut puolikuntoinen ja alakuloinen. Tänäänkin mun puhelin on koko päivän piipannut kysymyksiä kavereilta ja tutuilta, että kai se on baari tänään ja kai otat tänään. Surullista, etten voi olla edes yhtä iltaa kipeenä kotona tuntematta morkkista siitä, etten pyöri baarissa tuhlaamassa pennosia ja tahattomasti aiheuttamassa turhaa draamaa.

muru

Millon musta tuli näin hölmö? Minkä takia jokaisen lauantaisen koti-illan aikana mulle tulee fiilis että missaan jotain suurta, vaikka ihan samanlaiset kemut siellä baarissa odottaa ensi ja sitä seuraavana lauantainakin? Munkin olisi ehkä aika painaa päähäni, ettei se baari ole mikään parannuskeino. Mun pitäis tehdä jotain muuta kun harmittaa, vaikka avata se pölyttynyt päiväkirja ja vuodattaa sinne fiiliksiä ilman sitä pakollista baarikeissiä. En hukuta satunnaisia huoliani alkoholiin. Hukutan ne merkityksettömään baarissa pyörimiseen, jonka tuloksena ei viime aikoina ole ollut kuin päänsärky, morkkis ja yleisesti huono fiilis. Unohtamatta sitä, että suussa maistuu kissanpaska, näyttää siltä että olisi jäänyt usempaan otteeseen jyrän alle ja tilin tsekkaaminen aiheuttaa kylmiä väreitä. Se on hienoo.

eeve

Ja onhan niitä aidosti hauskojakin iltoja pilvin pimein! Oon sitä mieltä että täällä eletään vain kerran eikä me ikuisesti olla nuoria, ja mitä näitä kliseitä nyt on. Mutta joku järki siinä touhussa pitää olla. Eli rakkaat naiset, älkää menkö baariin jos tiedätte että se ilta päättyy kuitenkin kyyneliin. Älkääkä menkö sinne väsyneinä tai puolikuntoisina. Menkää sinne hyvällä porukalla, iloisin mielin ja kohtaisen määrän alkoholia nautittuanne. Aina ei tarvitse vetää övereitä. Ei minkään suhteen. Siinä mullekin vähän mietittävää.


Hyvää yötä! 

xxx Kia



torstai 10. huhtikuuta 2014

2/5

Vastailin äsken kahvikuppi kädessä teidän kommentteihin ja oon tosi yllättynyt näinkin positiivisesta vastaanotosta, en tiiä miksi kuvittelin että täällä olis porukka ihan sotakirveet kädessä, lopen kyllästyneinä mun taukoiluun ja turhiin lupauksiin tulevista postauksista :-D Kiitos kaikista postausideoista, niitä saa aina heittää joka postauksen kommenttiboxiin, niin ei ainakaan ideat pääse loppumaan.

Mä oon lähdössä yhdeltä töihin ja huomenna mulla on kymmenen tunnin päivä, 9-19. Duuniputki loppuu vasta sunnuntaina ja täytyy sanoa, että mua vähän jännittää miten jaksan. Eilinen meni kuitenkin ihmeen kivuttomasti, meillä oli kiva porukka töissä enkä kerennyt vilkuilemaan kelloa ollenkaan. 

iphonenen

Oon tosi sori, mut mulla alkaa tulla pikkuhiljaa kiire jos ajattelin vielä meikata, syödä ja suorittaa pikasiivouksen. Huomenna en ehdi missään välissä kirjottamaan, mutta katellaan jos vielä joku päivä tällä viikolla saisin jostain nipistettyä aikaa sen verran, että ehtisin tulla päivittelemään kuulumisia edes tällaisen pikapostauksen muodossa. Ens viikolla onkin vähän enemmän aikaa ja silloin yritän saada tehtyä kämppäpostauksen. Jaksamisia loppuviikolle, muruset <3

xxx Kia

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Söpösti sosiaalinen



"No sir,
well, I don't wanna be the blame, not anymore

It's your turn, so take a seat, we're settling the final score
And why do we like to hurt so much?"

- Paramore - That's What You Get



Kaksi harvinaisen turhaa vapaapäivää. Mut välillä ihan kiva näinkin. Pitkästä aikaa omaa aikaa ja Paramoren popitusta. Kuitenkin sellainen duuniputki edessä, etten tiiä miten selviin...

No mutta ei siitä sen enempää, tän viikon jälkeen nimittäin helpottaa ja ens viikon sunnuntaina olis tarkotus lähteä kolmen kaverin kanssa laivailemaan yheksi yöksi. Odotan niin innolla! En oo ollut laivalla hetkeen, viimeisin reissu tais olla abiristeily josta on jo aikaa.

Jotenkin tunnen itteni tosi tyhmäksi nyt kun yritän pitkästä aikaa höpötellä tänne jotain järkevää, joten lopetan länkyttämisen tähän ja isken tiskiin parit kuvat joita napsittiin Kristan kanssa pari viikkoa sitten.

bwww

lkklj

jjj

dkkdeiwj

Noniin, koitetaas taas kirjottaa.

Krista ja Cami oli täällä käymässä äsken, eli oon ollut oikeen söpösti sosiaalinen tänään. Loppupäiväksi mulla ei oo tekemistä, mutta ajattelin että voisin suorittaa pikku pyykinpesuoperaation ja imuroida (taas). Mullahan ei ole vielä pyykinpesukonetta joka siis tarkoittaa sitä, että joudun harva se päivä hoitaa pyykinpesuhommat käsin. Ihana Krista lahjoitti mulle imurin, joten oonkin innoissani heilunut täällä imuri kädessä joka päivä. Mulla on varmaan jonkin sortin karvanlähtöaika tai jotain, kun tuntuu että joka päivä huomaan päivänvalossa, että taas on koko lattia täynnä liiloja hiussuortuvia. Ajattelin, että voisin tänään myös lähteä pikku kävelylenkille. Salilla tuli käytyä vähän aikaa sitten, kunnes tajusin että eihän mulla saakeli oo enää kertoja jäljellä ja tilikin näyttää näin viikkoa ennen palkkaa huolestuttavan tyhjältä. Kuulostaa vaan hyvältä tekosyyltä olla käymättä salilla, mut näin tää asia oikeesti menee!

Mulla lyö pää taas tyhjää, enkä muista ollenkaan mitä tänne pitäis kirjoittaa. Millasia juttuja haluaisitte lukea? Oon avoin kaikenlaisille ideoille. Meikä is back!

xoxo Kia